Töitä, töitä, töitä. Työpaikkani on ihana, pikkuinen, kotipaikkakuntani kirjasto, jossa on tullut vietettyä lähes kaikki koulun TET-harjoittelut ja kesät. Tällä kertaa olen kuitenkin ns. "oikeissa töissä", tosin harjoittelijana työmarkkinatuella. Kuitenkin arvoasemani on pykälää normi kesäduunaria parempi. Palkalla ei tosin voi elvistellä, mutta 19-vuotiaana kokemukset tuntuvat rahaa tärkeämmiltä. Kartutetaanhan tässäkin pääomaa, työelämää varten nimittäin.

Työpäiväni ovat aika vaihtelevia, eikä kotona enää ole suurempaa intohimoa istahtaa kirjojenkaan ääreen. Vaikkakin kirjastoissa tehdäänkin haut tietokoneilla, eikä perinteisesti hakuoppaita ja omaa muistia kaivelemalla. Aamulla aikaisin  herääminen tuntuu erittäin vastenmieliseltä. Aamukahdeksalta pitäisi olla jo täydessä työn touhussa, hyllyttämässä kirjoja ja vaihtamassa tuoreet sanomalehdet esille. Arvatkaapa onnistuuko ex-lukiolaistytöltä, joka on tottunut lintsaamaan ekat tunnit koulusta ja parin kuukauden lukuloman aikana muutenkin nukkumaan yhdeksän tienoille?? Onneksi nuori koira oppii vielä uusia temppuja ja pienen totuttelun  jälkeen työaamutkin ovat alkaneet rullata. Olkoonkin, että äitini on pitäny käydä kippaamassa minut krijastolle jokaikisenä työaamuna  Kiitos, Äiti! En tiedä oikeasti, miten ikinä tulen toimeen yksinään.

Allekirjoittanut ei muuten joudu yksinasumisesta huolehtimaan vielä ainakaan tänä syksynä: OAMK lähetti minulle erittäin ystävällisen, mutta kieltävän vastauksensa. En ollut päässyt opiskelemaan kirjasto- ja tietopalvelua. Snif. Jostain syystä olen kuitenkin helpottunut -en tiedä, olisinko sittenkään ollut täysin valmis huolehtimaan itsestäni täysipäiväisesti. No, ensi syksynä uutta ruljanssia, tai sitten ei. Saatan jatkaa töitä, tai sitten en. Tai ehkä muutan Kiinaan ja perustan orpokodin, tai sitten en. You never know. Tulevia odotellessa,

Kirjoittelemisiin!