Pääsykokeet yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin häämöttää. Tulevaisuus häämöttää. Itsenäistyminen häämöttää. Uusi elämä häämöttää. Kaikki häämöttää, mikään ei ole vielä läsnä, mutta silti niihin kaikkiin pitäisi osata jotenkin valmistautua.

Olen koko ikäni asunut pienellä paikkakunnalla ja kaikki opiskelupaikat joihin olen hakenut, sijaitsevat vähintään 100 kilometrin päässä, suurissa kaupungeissa. Jo pelkkä ajatus siirtymisestä reilun 4000 asukkaan kotikylältä suurkaupungin sokkeloihin meinaa jänskättää tällaista nuorta, eksymiseen taipuvaista neitoa.  Onneksi minulla sentään on huolehdittavanani vain itseni. Tällaisina hetkinä osaa usein arvostaa sitä, ettei ole vastuussa sen enempää miehestä, autosta, lapsesta kuin lemmikkieläimestäkään.

Olen hakenut muiden muassa Oulun yliopistoon lukemaan Kirjallisuutta. Pääsykokeita varten pitäisi tankata kaksi romaania ja kaksi kirjallisen analyysin välineitä käsitteleviä opuksia. Vastoin odotuksiani sekä Runoanalyysin välineet, että venäläinen klassikko Saatana saapuu Moskovaan ovat osoittautuneet ihan mielenkiintoisiksi teoksiksi. Olkoonkin, että sain eilen luettua loppuun Cecelia Ahernin Suoraan sydämestä -itkettämisen, minkä jälkeen vanhahtava ja omituinen venäläisklassikko tuntui hieman omituiselle, hieman jopa raskaalle lukea.

Alan tässä kirjoittaessani epäillä vahvasti, että kirjoitukseni tulevat käsittelemään aina enemmän tai vähemmän kirjoja ja lukemista. Kirjavinkkejä otan ilolla vastaan ja yritän aina kertoa vähän omia mielipiteitäni kulloinkin luettavanani olevasta kirjasta. Kommenttia saa laittaa.

P.s. IIIIIKKK ruotsi meni YO-kirjoituksissa läpi, lähtee koululta YTL:ään B:nä!! Nimim. Viimeisimmän ruotsin kurssin kokeesta vitonen.